21.6.2015 vietetään kaikkialla maailmassa Kansainvälistä joogapäivää.

Syksyllä 2014 Intian pääministeri Narendra Modi ehdotti YK:n istunnossa kansainvälisen joogapäivän järjestämistä. Modin mukaan  jooga edistää terveitä elämäntapoja ja voi auttaa jopa ilmastonmuutoksen torjumisessa. 175 maata tuki Modin ehdotusta.

Kyseessä ei ollut satunnainen päähänpisto. Jooga on olennainen osa Modin poliittista ohjelmaa. Virkaan astuttuaan hän nimitti Shripad Yasso Naikin Intian ensimmäiseksi Joogan ja perinnelääkinnän ministeriksi. Sittemmin Modin hallitus on aloittanut toimet joogan sisällyttämiseksi valtion virastojen, armeijan, poliisivoimien ja peruskoulujen ohjelmaan.

Päinvastoin kuin Euroopassa ja Yhdysvalloissa, joissa joogan juuret ovat vastakulttuurissa,  ilmentää jooga Intiassa perinteistä uskonnollisuutta ja konservatiivisia arvoja, hyvin samaan tapaan kuin kristillinen kirkko monissa länsimaissa. Jo 1900-luvun alun Brittien kolonialistista valtaa vastustaneet hindunationalistit tekivät joogasta hindulaisen Intian kansallisen symbolin.

Myös pääministeri Modi on sekä oikeistolaisen BJP-puolueen, että äärinationalistisen RSS-järjestön pitkäaikainen jäsen. Hänen joogaohjelmansa taustalla onkin tietoinen pyrkimys vahvistaa kuvaa Intiasta hindulaisena maana. Tässä kuvassa esimerkiksi monikansalliset yritykset, sekä maan lukuisat muslimit ja kristityt ovat vieraan kulttuuriaineksen edustajia.

Kansallisen identiteetin vahvistamisen lisäksi joogapäivän tavoitteena on muistuttaa maailmaa joogan hindulaisista juurista. Virkaan astuttuaan joogaministeri Naik totesi, että hänen tehtävänsä on osoittaa maailmalle, että jooga kuuluu Intialaisille. Samasta syystä Modin hallitus on myös hakenut joogalle alkuperäsuojaa. Toteutuessaan se tarkoittaisi, että ainoastaan ”hindulaista joogaa” saisi kutsua joogaksi.

Joogan yhdistäminen politiikkaan herättää länsimaisessa jooganharrastajassa todennäköisesti lähinnä huvittuneisuutta tai ilahtuneisuutta. Kansainvälinen joogapäivä on täällä korkeintaan yksi mukava kesätapahtuma muiden joukossa ja tarjoaa sekä lisänäkyvyyttä että bisneksen kasvua monille joogayrittäjille.

Tapahtuman laajemmat poliittiset yhteydet pakottavatkin pohtimaan globaalin joogayhteisön eetosta, jonka mukaan ”kaikki on joogaa”. Käytännössä se tarkoittaa, että joogan historiaan ja nykymuotoihin sisältyvien valtavien erojen sijaan huomio kiinitetään oletettuun yhteiseen perustaan kaiken takana.

Väite palvelee paitsi länsimaista arvoliberalismia, myös joogabisneksen  päämääriä. Kun kysymykset joogan sisäisistä eroista, syvemmästä merkityksestä ja laajemmista kytköksistä sivuutetaan, taataan sille mahdollisimman laaja yleisö. Paradoksaalista kyllä, tämä vapaamielisille arvoille perustuva kansainvälinen joogailmiö tukee tällä hetkellä myös Intian kansallismielistä joogapolitiikkaa.

Kykeneekö globaali ”joogateollinen kompleksi” sisällyttämään itseensä myös kansallisen ja konservatiivisen tulkinnan joogasta, vai tuleeko siitä kulttuurinen kiistakapula? Jäämme seuraamaan tilanteen kehittymistä.

Lisää aiheesta:

Tapio Tammisen tiivis ohjelma Intian pääministeri Modi ja hakaristin soturit valottaa ansiokkaasti joogapäivän laajempia poliittisia ja ideologisia taustoja (YLE Areena).

The Atlantic: Who Owns Yoga?

The Telegraph: India’s yoga minister aims to reclaim practice from west

Joogan kytkeytymistä politiikkkaan kästellään myös syksyllä ilmestyvässä kirjassani Erakkomajoista kuntosaleille (Basam Books 2015).