Zen ja dialektinen materialismi

Pitkään seuraamassani Koiranmutkia-blogissa julkaistiin vastikään mainio kirjoitus Erich Frommin ja D. T. Suzukin teoksesta Zen ja psykoanalyysi, jonka suomensin Mika Pekkolan kanssa jokin aika sitten. Tietyllä tapaa Santeri Nemo jatkaa blogissaan kirjan tehtävää: keskenään hyvin erilaisten, jopa yhteismitattomien käsitemaailmojen välistä dialogia.

Nemo on valinnut tekstin lähtökohdaksi Slavoj Žižekin esittämän kritiikin, jonka mukaan länsimainen buddhalaisuus rohkaisee ihmisiä keskittymään omaan hyvinvointiinsa ja mielenrauhaansa sen sijaan, että he … Niin, sitaatissa ei mainita mitä meditaation harjoittajilta oikeastaan jää tekemättä.

Žižek peräänkuuluttanee osallistumista olemisemme ulkoisten, materiaalisten puitteiden uudelleenjärjestelyyn. Toisin kuin Žižek vaikuttaa olettavan, zen, kuten buddhalaisuus yleisemminkään, ei tarkoita passiivisuutta ulkoisen maailman ongelmien suhteen. Asiaan voi paneutua syvemmin vaikkapa buddhalaisuuden ympäristökäsityksistä ja buddhalaisesta kulutuskritiikistä kirjoittaneen Stephanie Kazan tekstien avulla.

Toisaalta, mitäpä haittaa myöskään buddhalaisen etiikan ja elämäntavan kontekstista irrotetusta meditaatioharjoituksesta voisi olla? Nähdään ihmisen orjuuden sitten johtuvan yhteiskunnan valtarakenteista tai itsekeskeisyyden noidankehästä, muutoksen on lähdettävä ihmisen itsensä sisältä. Miksei mikä tahansa katkos arkiseen putkitajuntaan voisi sisältää muutoksen mahdollisuuden? Jostain on aloitettava.

Eroja esimoderniin buddhalaiseen maailmankuvaan pohjautuvan zenin ja Žižekin dialektisen materialismin välillä ei kuitenkaan kannata vähätellä. Mielestäni Santeri Nemon teksti johdattaa lukijaa kohti juuri sellaista hermeneuttista asetelmaa, jossa zenin käsitys virheettömästä ”Taivaan ja Maan järjestyksestä” ja Žižekin materialismi ovat läsnä yhtä aikaa, keskinäisessä vieraudessaan. Se ei tarkoita erojen hälvenemistä tai sitä, etteikö niiden välillä olisi jännitteitä ja kitkaa. Päin vastoin, juuri tämä kitka on selvemmän ymmärryksen liikkeellepaneva voima.

Zen ja psykoanalyysi julkaistu

Basam Books on vihdoin julkaissut Mika Pekkolan kanssa tekemäni suomennoksen Erich Frommin ja D. T. Suzukin teoksesta Zen ja psykoanalyysi. Vastasin itse Suzukin osuudesta, Mika puolestaan Frommista. Kirja sisältää myös suomentajien jälkisanat, joissa pohditaan teoksen keskeisiä teemoja.

Kustantaja kuvailee kirjaa näin:

Zen ja psykoanalyysi tarjoaa mahdollisuuden seurata huikeaa dialogia, jossa kohtaavat kaksi hyvin erilaista näkemystä inhimillisestä hyvinvoinnista.

Suzukin mukaan länsimaisen nykyihmisen suurin ongelma on yritys hallita maailmaa älyn ja teknologian avulla. Vaihtoehdoksi Suzuki tarjoaa zenfilosofiaa, joka tähtää kaikkien ideologioiden, käsitejärjestelmien ja muiden todellisuuden hallinnan välineiden hylkäämiseen.

Fromm puolestaan oli vakuuttunut siitä, että zen voisi auttaa länsimaisia ihmisiä tunnistamaan kapitalistisen talouden, kulutuskulttuurin ja epätasa-arvon negatiivisia seurauksia jokapäiväisessä elämässään. Hän näki zenin vapauttavana käytäntönä, joka voimautti ihmisiä kamppailemaan omien elämänehtojensa hallinnan puolesta.

D. T. Suzuki (1870–1966) oli japanilainen buddhalaisen filosofian professori. Monia Suzukin kirjoituksista voidaan pitää buddhalaisen kirjallisuuden klassikkoina, jotka löytävät yhä uusia lukijoita vielä vuosikymmeniä julkaisunsa jälkeen.

Erich Fromm (1900–1980) oli saksalaissyntyinen psykoanalyytikko, joka tuli tunnetuksi erityisesti länsimaista kulutuskulttuuria ja kapitalistista talousjärjestelmää kritisoivista teksteistään. Hänellä oli merkittävä rooli ns. Frankfurtin koulukunnan kriittisen teorian freudomarxilaisen teorian synnyssä.

Osta kirja esim. täältä:

Basam

Adlibris

Akateeminen kirjakauppa