Virta-lehden toisessa, elokuva-aiheisessa numerossa yhdeksän vuotta sitten julkaistu Kauko Röyhkän haastattelu oli ensimmäinen haastatteluni. Muistan tilanteen vieläkin hyvin. Haastattelun aluksi Röyhkä kysyi, onko kyseessä jokin teologian opiskelijoiden lehti, ja vaikutti vähän pettyneeltä kun vastasin kieltävästi. Hän vastaili etukäteen mietittyihin kysymyksiini tottuneesti, lähes sellaisenaan lehtikelpoisia lauseita. Ainoastaan mainitessani Andrei Tarkovskin hän vaikutti silminnähden innostuneelta.
Huolimatta siitä, että jälkikäteen olen harmitellut sitä, etten päässyt haastattelussa pintaa syvemmälle, siinä on yhä muutamia kiinnostavia kohtia. Röyhkän aikanaan kohua herättänyttä okkultismikiinnostusta sivutaan, kuten myös hänen näkemyksiään politiikasta, mediasta ja muusikon tehtävästä. Tässä muutamia otteita Röyhkän vastauksista:
”[P]olitiikassa kerätään irtopisteitä esiintymällä muka suoraselkäisinä ja Suomen kannattajina. Se on aivan helvetin tyhmää. Mielestäni kaikille ihmisille pitäisi sanoa, että älkää äänestäkö niitä jotka esiintyvät suurimpina moralisteina, ne ovat täysin valheellisia tyyppejä…Huijareita.”
”[Y]hdessä vaiheessa olin kiinnostunut okkultismista, koska ajattelin, että ihmisessä täytyy olla jotain tuntemattomia alueita. Näin okkultismin keinona päästä siihen tuntemattomaan kiinni. Mutta enpä tiedä…Minulle riittää hiljentyminen jossain rauhallisessa paikassa. Mutta että onko Jumala olemassa vai ei, se on loppujen lopuksi samantekevää. Sellaista Jumalaa, joka tuomitsee ihmisiä syntien takia taivaaseen tai helvettiin ei ole. Sellainen Jumala on vain kovasti omien tekijöittensä näköinen. (naurua)”
”Ainakin voi tuoda jonkinlaisen vaihtoehdon. Voi antaa jonkinlaisia elämänohjeita tai käsityksiä, että on olemassa jotain muutakin kuin esimerkiksi se, mitä televisio tarjoaa. Ei kaikkien tarvitse olla yhtenäisessä kulttuurissa, kaikkien ei tarvitse lukea iltapäivälehtiä ja katsoa miten Kimi Räikkönen pärjää formuloissa. Kaikkien ei tarvitse tehdä samoja asioita, voi tehdä muutakin, kuunnella omituista musiikkia ja mennä istumaan metsään katsomaan kun muurahaiset kävelee.”
Matti Rautaniemi 