Ihminen, jooga ja ikuinen paluu 20.12.2018

kaapeli

Vuoden viimeinen luento tarjoaa jotain vähän erilaista. Stadin Joulumarkkinoille Kaapelitehtaalle tekemään kirjaostoksia ja juhlistamaan ikuista paluuta.

Onko jooga filosofia vai harjoitus? Joogan harjoitukset nousevat maailmankuvasta, jonka mukaan aika on loputon kiertokulku ja ihminen on maailmankaikkeus pienoiskoossa. Tule kuulemaan, mitä tämä merkitsee käytännössä ja miksi jokaisen joogan harrastajan pitäisi ottaa joogasivistyksen perusteet haltuun.

Aika: 20.12.2018 klo 14.00
Paikka: Kaapelitehdas, Tallberginkatu 1, 00180 Helsinki.

VAPAA PÄÄSY!

Lisätietoja: stadinjoulumarkkinat.fi

 

Erakkomajoista kuntosaleille myyty loppuun

Juuri saamani tiedon mukaan Erakkomajoista kuntosaleille on loppunut kustantajalta.

Toinen painos on odotettavissa jossain vaiheessa vuotta 2018. Lisätietoja asiasta seuraa vuodenvaihteen jälkeen.

Ensimmäistä painosta saattaa vielä löytää hyvin varustetuista kirjakaupoista. Tämän postauksen lopussa muutamia linkkejä kauppoihin, joiden valikoimissa Erakkomajoissa kuntosaleille viimeiset kappaleet ovat.

Tässä vaiheessa koen aiheelliseksi kiittää kaikkia niitä, joiden kirjahyllyyn Erakkomajoista kuntosaleille on tähän mennessä päätynyt. Olen sanoinkuvaamattoman iloinen ja ylpeä siitä, miten kirja on otettu vastaan niin joogapiireissä kuin niiden ulkopuolellakin. Palaute on ollut erittäin positiivista ja mikä tärkeintä, teos on löytänyt tiensä useammankin joogaopettajakoulutuksen opintosuunnitelmaan. Tämän parempaa osoitusta kirjan tarpeellisuudesta en voi edes kuvitella.

Kiitos kuuluu myös kaikille toimittajille, bloggareille, podcasteille ja muille, jotka ovat tuoneet työtäni ja kirjaani esiin. Linkkejä kirjasta ilmestyneisiin juttuihin löytyy täältä.

Kiitos myös kaikille, jotka ovat tulleet luennoilleni kuluneen kahden vuoden aikana. On ollut ilo huomata, että kiinnostus joogan taustoja ja syvempiä ulottuvuuksia kohtaan on kasvussa.

Luentoja on luvassa tulevaisuudessakin. Vuonna 2018 painopisteeni tulevat kuitenkin olemaan kurssitoiminnan kehittämisessä, väitöskirjani loppuunsaattamisessa, sekä uuden joogakirjan kirjoittamisessa. Näistä kaikista projekteista tulen paljastamaan yksityiskohtia ensi vuonna.

Kiitos kaikille lukijoilleni ja sivustoni seuraajille! Hyvää loppuvuotta, rauhallista joulunodotusta ja ilontäyteistä uutta vuotta!

Erakkomajoista kuntosaleille on tällä hetkellä vielä saatavilla mm. seuraavista kaupoista:

Lukijoiden kommentteja:

”Erakkomajoista kuntosaleille on erinomainen tietokirja, joka viettelee vaivatta mukaansa jopa yksilön, jolle jooga ei välttämättä ole tuttua saati läheistä. Vaikka opus sisältää lähes tainnuttavan määrän tietoa joogan eriskummallisesta ja värikkäästä kulttuurihistoriasta, se ei ikävystytä tai harhaile. Erakkomajoista kuntosaleille on syvällinen, sivistävä ja viihdyttävä lukukokemus.”

– Toimittaja-tietokirjailija Perttu Häkkinen

”Rautanimi kirjoittaa sujuvaa, selkeää ja helppolukuista tekstiä, vaikka haukattavana on todella iso aihe. ––– Teos herättää ajattelemaan itse: Millaisiin aikansa ilmiöihin perustuu se jooga, jota itse harjoitan? Kuuluuko siihen myyttejä, joita tarvitsisi purkaa?”

– Joogaohjaaja Elina Kokkoniemi, Suomen Joogalehti

”[Erakkomajoista kuntosaleille] onnistuu loistavasti lähes mahdottomassa: kokoamaan yksiin kansiin akateemisen joogatietämyksen päälinjat selkeällä ja usein yllättävällä tavalla.
Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille joogasta muutenkin kuin henkilökohtaisena harjoituksena kiinnostuneille. Tämän parempaa yleiskatsausta akateemiseen joogatutkimukseen on vaikeaa kuvitella.”

– Joogaopettaja Janne Kontala, Ananda

”Rautaniemi on kirjoittanut tärkeän kirjan, jota on helppo suositella luettavaksi.”

 – Dosentti Jyri Komulainen, Teologinen Aikakauskirja


Aiheesta muualla:

HBL: Yogamyternas mästare
Tieteessä tapahtuu: Joogan historiikki murtaa joogamyytin
Perttu Häkkinen: Ennen joogattiin erakkomajoissa, nyt kuntosaleilla
Pauliina Aarva: Jooga – erakkomajoista kuntosaleille
Sana Papilta: Erakkomajoista kuntosaleille
Kaikki joogasta: Kirjaesittelyssä Matti Rautaniemen Erakkomajoista kuntosaleille
Turku Yoga Girl: Miten jooga valloitti maailman

 


Puoli vuotta Joogin lukulamppua

Juhannuksen jälkeen aloitin joogaa käsittelevän Joogin lukulamppu -blogini Basam Booksin Viisas elämä -sivustolla. Ohessa kooste tiivistahtisen ensimmäisen puolivuotiskauden sadosta.

1. Miten kaikki alkoi (25.6.2015)
2. Mielikuvien voima (3.7.2015)
3. Miksi en opeta joogaa? (10.7.2015)
4. Instagramin asana-akrobaatit (17.7.2015)
5. Viisi hyvää joogakirjaa (24.7.2015)
6. Matka joogin mielenmaisemaan (14.8.2015)
7. Joogatyylien viidakossa (21.8.2015)
8. Johtaako kaikki jooga samaan päämäärään? (28.8.2015)
9. Entisen joogatosikon tunnustuksia (4.9.2015)
10. Mitä jokaisen tulisi tietää joogan historiasta (11.9.2015)
11. Joogisia soundeja (18.9.2015)
12. Miksi joogafilosofia on tärkeää (25.9.2015)
13. Ensimmäinen suomalainen joogakirja (2.10.2015)
14. Kohti kokonaisempaa käsitystä joogasta (8.10.2015)
15. Kaikkein tärkein asana (16.10.2015)
16. Jooga ja absoluuttinen totuus (25.10.2015)
17. Onko jooga uskontoa? (1.11.2015)
18. AWAKE: The Life of Yogananda (8.11.2015)
19. Tabuja rikkova tantra (15.11.2015)
20. Poliittinen korrektius pilaa joogan (25.11.2015)
21. Joogaa vai jumppaa? (13.12.2015)
22. Jooga ja jumalat (23.12.2015)

Vuonna 2016 Joogin lukulamppu palaa uusin tekstein ja hieman väljemmällä, mutta yhtä kaikki säännöllisellä julkaisutahdilla. Hyvää uutta vuotta!

Erakkomajoista kuntosaleille on ilmestynyt!

11997478_10153620510937264_1503950656_nJoogan historiaa käsittelevä kirjani Erakkomajoista kuntosaleillemiten jooga valloitti maailman on ilmestynyt.

Hain tänään tekijänkappaleeni kustantajalta ja täytyy sanoa, että tunne on hieno. Kirjan valmistuminen otti aikansa, mutta nyt käsissäni on täsmälleen se kirja, jota vuosia sitten aloin kirjoittaa. Olen myös sanoinkuvaamattoman kiitollinen kaikille niille, jotka auttoivat minua tällä pitkällä taipaleella.

Kirjan takakannesta:

Erakkomajoista kuntosaleille valottaa joogan matkaa globaaliksi hyvinvointi-ilmiöksi. Ensimmäinen suomenkielinen teos joogan 3500-vuotisesta historiasta esittelee, miten muinainen askeettinen harjoitus muuttui kaikille avoimeksi hyvinvoinnin menetelmäksi.

Teoksen sivuilta selviää, mitä joogan alkuperästä tiedetään, miten joogaa on eri aikoina tulkittu, mitkä historialliset tapahtumat ja aatevirtaukset ovat siihen vaikuttaneet ja ketkä ovat olleet kansainvälisen joogailmiön tärkeimmät rakentajat. Yllättäviä käänteitä, värikkäitä hahmoja ja outoja sivupolkuja sisältävä tarina kyseenalaistaa monet nykyisin vallitsevat käsitykset joogasta. Se osoittaa, että joogan takaa löytyy paljon enemmän kuin ensisilmäyksellä vaikuttaa.

Erakkomajoista kuntosaleille on pian saatavilla kirjakaupoista kautta maan. Se on myös jo tilattavissa Basam Booksin nettikaupasta.

Uusi blogi Basam Booksin Viisas elämä -sivuilla: Joogin lukulamppu

Aloitin uuden blogin Basam Booksin Viisas elämä -sivuilla. Sen nimi on Joogin lukulamppu.

Joogin lukulampussa kirjoitan syksyllä ilmestyvään kirjaani Erakkomajoista kuntosaleille liittyvistä asioista, sekä tarkastelen ajankohtaisia ja historiallisia joogaan liittyviä ilmiöitä. Pyrin tarjoamaan omaperäisiä ja vallitsevia mielikuvia tuulettavia näkökulmia joogaan.

Tulen myös kirjoittamaan Joogin lukulamppuun aktiivisemmin kuin tähän satunnaisesti päivittyvään blogiini. Uusi teksti julkaistaan joka perjantai.

Ensimmäinen tekstini käsittelee sitä, miten löysin joogan Jungin, Crowleyn ja Eliaden kautta, ja miten Lordi liittyy asiaan. Sen voi lukea täällä.

Musteen salaisuus jatkaa entiseen malliin, mutta vastedes kaikki joogaan liittyvä julkaistaan Joogin lukulampussa. Tervetuloa seuraamaan!

Ellet ole vielä ehtinyt, käy tykkäämässä Erakkomajoista kuntosaleille -Facebook-sivusta.

Kuvaa oma uskontosi -voittaja on Jari-Matti Nurminen

Kuvaa oma uskontosi -kilpailu on ratkennut. Voittajaksi valikoitui Jari-Matti Nurminen räjähtävällä kuvallaan, jossa pääosaa näyttelevät kitara, kahvimylly ja yläkulmasta pilkistävä käsi.

006_JM_Nurminen
Jari-Matti Nurmisen uskonto

Osallistumisajan sulkeuduttua sunnuntaina keskiyöllä Matti Rautaniemi ja Daniele Bolelli virittivät psyykkiset anturinsa samalle taajuudelle ja vetäytyivät meditoimaan kisaan saapuneita kuvia uskonnon kuvaamisen muinaisten periaatteiden mukaisesti. Tehtävä ei ollut helppo: osanottajia oli paljon ja yleinen taso todella kova.

Kuvien toteutustekniikka vaihteli asetelmista kollaaseihin ja taidokkaisiin kuvamanipulaatioihin. Kilpailun luonteelle sopivasti myös kuvien sisällössä oli valtavasti vaihtelua: tummasävyisestä pakanallisuudesta lennokkaaseen psykedeliaan, voimakkaasta symbolisuudesta arkiseen toteavuuteen.

Metsä näytteli merkittävää osaa lukuisissa kilpailutöissä, mutta maailmanuskontoihin liittyvä kuvasto oli huomattavan harvassa. Ainoastaan yksi kuva oli selkeästi yhdistettävissä mihinkään tunnettuun perinteeseen, joka sekin lukeutui esoterian piiriin.

Jari-Matti Nurmisen voittajaotos erosi muista kilpailutöistä sekä esineistönsä, symboliikkansa että yleistunnelmansa osalta. Näin tuomaristo kommentoi:

Daniele Bolelli: ”A religion even Jimi Hendrix would approve.”

Matti Rautaniemi: ”Tätä kuvaa voi tulkita monella tavalla. Heti tulee mieleen, että kahvimylly ilmentää aineellista olemassaoloa, yläkulmasta kurkistava (ilahduttavan Monty Python -henkinen) käsi puolestaan tuonpuoleista inspiraatiota. Ne yhdistyvät kitaran symboloimaksi luovaksi energiaksi, jota taustalla oleva liekehtivä kangas korostaa. Yksinkertaisemmin kuvaa voisi ehkä kutsua Muusikon uskontunnustukseksi?”

Jari-Matti Nurminen itse kommentoi kuvaansa seuraavasti:

”Kuvassa yksi kolmen elementin kerrostuma on viritys, hienonnus ja energia/materia, joista toista edustaa symbolisesti taustan kuviointi ja toista instrumentti.”

Kuva on puhunut. Tuomaristo on vastannut. Kiitos kaikille osallistuneille ja onnittelut voittajalle!

Kilpailu: Kuvaa oma uskontosi!

IMG_0017
”Jokainen jo luo oman uskontonsa. Toiset vain eivät valehtele asiasta.”

Musteen salaisuus julistaa täten kilpailun, joka haastaa teidät, lukijani, kuvaamaan oman uskontonne.

Palkintona on yksi (1) uunituore kappale Basam Booksin julkaisemaa ohjeetonta opaskirjaa Luo oma uskontosi, jonka allekirjoittanut on suomentanut.

Itse kirjan kirjoittaja Daniele Bolelli on lupautunut osallistumaan voittajan valitsemiseen osallistujien joukosta! Luvassa on arvokkaan kirjapalkinnon lisäksi siis myös kansainvälistä kunniaa.

Oma uskonto?

Ennen vastalauseiden ja jatkokysymysten ryöppyä kuunnellaanpa, mitä Bolelli sanoo uskonnon määritelmästä:

”Henkilökohtaisesti en ole kovin kiinnostunut väittelemään uskonnon ja filosofian hienojakoisista eroavaisuuksista. Tässä kirjassa käsitellyt ajatukset voivat vedota niihin, jotka uskovat yhden tai useampien jumalten olemassaoloon, mutta myös niihin, jotka eivät usko jumaliin lainkaan. Tekeekö tämä kirjastani enemmän filosofisen vai uskonnollisen? Jos sallitte, varastan Clark Gablen kuuluisan repliikin: ’Suoraan sanottuna, kultaseni, en välitä pätkääkään.'”

Kilpailu on siis avoinna paitsi oman uskontonsa ylipapeille, myös perinteisten uskontojen edustajille, täysin uskonnottomille ja kaikille siltä väliltä.

Osallistu näin:

* Mieti, mitkä kolme (3) elementtiä (esinettä, asiaa, olentoa jne.) parhaiten kuvaavat uskontoasi / uskonnottomuuttasi / maailmankatsomustasi.

* Sommittele nämä elementit yhteen kuvaan.

* Lähetä kuva osoitteeseen matti.rautaniemi@gmail.com otsikolla: ”Luo oma uskontosi -kilpailu”.

* Viimeinen osallistumispäivä on 2.11.2014.

* Jos haluat, liitä mukaan nimimerkki, jota käytetään siinä tapauksessa, että kuvasi julkistetaan Musteen salaisuus -blogissa mahdollisen voittosi yhteydessä.

Säännöt:

– Jokainen osallistuja voi lähettää vain yhden kuvan.

– Kuvan yhteyteen ei liitetä selittävää tekstiä, vaan kuvan on puhuttava puolestaan.

– Viimeisen osallistumispäivän jälkeen saapuneita kuvia ei huomioida.

– Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti sähköpostilla.

– Kisan tuomareina toimivat Daniele Bolelli ja Matti Rautaniemi. Heidän sanansa on laki.

Samasta aiheesta aiemmin:

Uusi suomennos: Luo oma uskontosi!

Ja jos et halua kokeilla onneasi kilpailussa, voit myös tilata kirjan suoraan Basamin verkkokaupasta.

Uusi suomennos: Luo oma uskontosi!

"Luo oma uskontosi" asiaankuuluvassa seurassa.
”Luo oma uskontosi” asiaankuuluvassa seurassa.

Basam Books on juuri julkaissut suomennokseni Daniele Bolellin mainiosta kirjasta Luo oma uskontosi – ohjeeton opaskirja.

Luo oma uskontosi käy räväkästi käsiksi siihen, mikä eri uskonnoissa on hyödyllistä ja mikä hyödytöntä. Kirjassa käsitellään niin uskontojen historiaa, ontologiaa, luontoa, ruumiillisuutta, seksuaalisuutta, moraalia, sukupuolten tasa-arvoa, kuolemaa kuin monia muitakin varsin perustavanlaatuisia teemoja. Omaan ajatteluunsa Bolelli ammentaa innoitusta ennen kaikkea Bruce Leeltä, Nietzscheltä, Thoreaulta, Conan Barbaarilta ja taolaisuudesta. Lopputulos on elämäniloinen, haastava ja kuvia kumartelematon kirja, johon on vaikea suhtautua välinpitämättömästi.

Kuten merkkiteoksille sopii, vastaanotto on ollut kaksijakoinen. Toiset ovat ylistäneet kirjan maasta taivaaseen, toiset taas tuominneet epäkypsänä ja alatyylisenä. Muun muassa ”Jumalten keskisormeksi” itseään kutsuva Bolelli on todennut myös jälkimmäisten olevan oikeassa.

Luo oma uskontosi on saatavilla kirjakaupoista ja Basam Booksin verkkokaupasta.

Esimakua teoksen tyylistä antaa esimerkiksi seuraava katkelma:

”Olen allerginen sille, että elämää pidetään syntinä, pelkkänä koettelemuksena joka on kestettävä matkalla ikuiseen onneen. Olen allerginen tämäntyyppiselle puheelle, koska ”tuonpuoleisen” painottaminen loukkaa olemista tässä ja nyt. Olen allerginen niille, jotka erottavat aineellisen henkisestä ja päätyvät myrkyttämään molemmat.

Minä palvon elämää – elämää kokonaisuudessaan. Elämää, joka leimuaa häpeilemättä. Elämää, joka tanssii hymyillen aivan kuilun reunalla. Elämää, joka siemailee margaritaa rannalla lokkien ympäröimänä. Elämää, joka itkee verisiä kyyneleitä antaessaan kaikkensa, vaikkei se riitä mihinkään. Elämää, jonka suonissa leiskuvat salamat. Elämää, jonka syvyys satuttaa. Elämää, jota syksyn sateet ja kesän helteet liikuttavat. Elämää, joka jatkuu ilman mainoskatkoja. Elämää, joka näyttää kieltään velvollisuudelle. Elämää, joka saalistaa metsässä seuraavaa ateriaansa. Elämää, joka paljastaa itsensä juuri silloin, kun olet heittämässä kaiken toivosi taistelukentällä. Ennen kaikkea palvon elämää, joka kieltäytyy katumasta ainoatakaan hukkaamaansa päivää.”

Zen ja dialektinen materialismi

Pitkään seuraamassani Koiranmutkia-blogissa julkaistiin vastikään mainio kirjoitus Erich Frommin ja D. T. Suzukin teoksesta Zen ja psykoanalyysi, jonka suomensin Mika Pekkolan kanssa jokin aika sitten. Tietyllä tapaa Santeri Nemo jatkaa blogissaan kirjan tehtävää: keskenään hyvin erilaisten, jopa yhteismitattomien käsitemaailmojen välistä dialogia.

Nemo on valinnut tekstin lähtökohdaksi Slavoj Žižekin esittämän kritiikin, jonka mukaan länsimainen buddhalaisuus rohkaisee ihmisiä keskittymään omaan hyvinvointiinsa ja mielenrauhaansa sen sijaan, että he … Niin, sitaatissa ei mainita mitä meditaation harjoittajilta oikeastaan jää tekemättä.

Žižek peräänkuuluttanee osallistumista olemisemme ulkoisten, materiaalisten puitteiden uudelleenjärjestelyyn. Toisin kuin Žižek vaikuttaa olettavan, zen, kuten buddhalaisuus yleisemminkään, ei tarkoita passiivisuutta ulkoisen maailman ongelmien suhteen. Asiaan voi paneutua syvemmin vaikkapa buddhalaisuuden ympäristökäsityksistä ja buddhalaisesta kulutuskritiikistä kirjoittaneen Stephanie Kazan tekstien avulla.

Toisaalta, mitäpä haittaa myöskään buddhalaisen etiikan ja elämäntavan kontekstista irrotetusta meditaatioharjoituksesta voisi olla? Nähdään ihmisen orjuuden sitten johtuvan yhteiskunnan valtarakenteista tai itsekeskeisyyden noidankehästä, muutoksen on lähdettävä ihmisen itsensä sisältä. Miksei mikä tahansa katkos arkiseen putkitajuntaan voisi sisältää muutoksen mahdollisuuden? Jostain on aloitettava.

Eroja esimoderniin buddhalaiseen maailmankuvaan pohjautuvan zenin ja Žižekin dialektisen materialismin välillä ei kuitenkaan kannata vähätellä. Mielestäni Santeri Nemon teksti johdattaa lukijaa kohti juuri sellaista hermeneuttista asetelmaa, jossa zenin käsitys virheettömästä ”Taivaan ja Maan järjestyksestä” ja Žižekin materialismi ovat läsnä yhtä aikaa, keskinäisessä vieraudessaan. Se ei tarkoita erojen hälvenemistä tai sitä, etteikö niiden välillä olisi jännitteitä ja kitkaa. Päin vastoin, juuri tämä kitka on selvemmän ymmärryksen liikkeellepaneva voima.

Kesyttämätön uskonto

Luin vastikään skotlantilaisen kirjailijan, William Dalrymplen, uusimman ja ensimmäisen suomennetun teoksen Yhdeksän elämää (Basam Books 2011). Siinä matkakirjailijana ansioitunut Dalrymple antaa puheenvuoron yhdeksälle enemmän tai vähemmän yhteiskunnallisessa marginaalissa elävälle intialaiselle, joiden elämässä uskonto näyttelee merkittävää osaa ja jotka ovat kaikki tavalla tai toisella puristuksissa perinteisen ja modernin maailman välissä. Heidän elämäntarinoissaan tulevat esiin paitsi uskonnollisuuden valtava merkitys ja monimuotoisuus nyky-Intiassa, myös intialaisen yhteiskunnan monet epäkohdat ja itsenäistymistä seuranneiden vuosikymmenten nopea kulttuurinen muutos.

Vaikka intialainen kulttuuri ei olekaan minulle aivan tuntematon aihepiiri, Yhdeksän elämää aiheutti toistuvasti lieviä kulttuurishokin oireita. Lähes jokaisen luvun lopussa huomasin ihmetteleväni, miten erilaisissa todellisuuksissa ihmiset voivat elää. Kirjan sivuilta välittyivät paitsi intialaisen yhteiskunnan sietämättömän räikeät ongelmat, myös ei-modernin maailmankuvan kesyttämätön uskonnollisuus. Itseään nälkään näännyttävä jainalaisnunna, pääkallomagiaa polttohautausmaalla harjoittava tantrapapitar ja temppeliprostituoitu, joka vannoo rakkauttaan samalle jumalattarelle jonka temppeliin hänet lapsena myytiin, saavat Dalrymplen teoksessa todellisen, inhimillisen äänen. He eivät ole pelkkää persoonatonta akateemista dataa tai unenkaltaisia, eksoottisia hahmoja outoine uskomuksineen, vaan todellisia ihmisiä, jotka pitävät maailmankuvaansa ja uskomuksiaan yhtä tosina kuin kuka tahansa muukin.

Yhdeksän elämää herätti minussa kysymyksen siitä, millä perusteella voisimme arvottaa toisten ihmisten maailmankuvia tai meille vieraita uskonnollisia perinteitä? Kirjan tarinoissa uskonto, jopa kaikkein äärimmäisimmissä ja vaikeimmin ymmärrettävissä muodoissaan, on poikkeuksetta positiivinen, rakentava tekijä, joka ei toimi ainoastaan lohtuna toisinaan epäinhimillisissä olosuhteissa, vaan jäsentää ihmisten koko todellisuutta. On selvää, että mitkään materialistiset tai humanistiset arvot eivät voisi täyttää uskonnon paikkaa kirjan henkilöiden elämässä. Yhdeksän elämää saattaa lukijan vastatusten maailmankuvien moninaisuuden kanssa. Se herättää kysymyksen, millä perusteella oma, täysin sattumien kautta muotoutunut maailmankuvani olisi todempi, tai edes paremmin perusteltu, kuin kenenkään muun.

Kenen tahansa on tietysti hyvin vaikeaa kyseenalaistaa oman maailmankuvansa perusteet. Tämä koskee yhtälailla minkä tahansa poliittisen ideologian edustajia, ateisteja, agnostikkoja, individualistiseen henkisyyteen kuin minkä tahansa perinteisen uskonnon mihin tahansa tulkintaan uskovia. Toistaiseksi ei kuitenkaan tietääkseni ole löytynyt mitään objektiivista mittaria maailmankuvan oikeellisuuden mittaamiseen. Ja vaikka sellainen löytyisikin, on hyvin epätodennäköistä, että uskomusmaailmojen moninaisuus tulisi juurikaan vähenemään tulevaisuudessa. Muuttumaan se varmasti tulee, mutta on kapeakatseista kuvitella, että varsinkaan juuri oma rakas uskomusjärjestelmäni, millainen se ikinä sattuukaan olemaan, tulisi kukistamaan kaikki muut, omasta näkökulmastani ”virheelliset” käsitykset. On siis ilmeisesti opittava elämään maailman monimuotoisuuden kanssa.

Elämän monimuotoisuuden hyväksyminen on kuitenkin eräs kaikkein vaikeimpia asioita mitä ihmiseltä voidaan vaatia. Yhdeksän elämän tapahtumapaikka, valtava Intia, on epäilemättä klassinen esimerkki uskontojen ja maailmankuvien moninaisuudesta. Lukuisia uskonnollisia kokonaisuuksia sisällään pitävän modernin hindulaisuuden lisäksi maasta löytyy valtava määrä muitakin perinteitä: jainalaisia, buddhalaisia, kristittyjä, muslimeita, zarathustralaisia, sikhejä, juutalaisia… Näiden ryhmien yhteiselo on historian saatossa ollut kaikkea muuta kuin rauhanomaista, ja itse asiassa hindulaisuuden sisälläkin on käyty verisiä kamppailuita eri suuntauksien välillä. Tästä huolimatta käsitys Intiasta uskonnollisen suvaitsevaisuuden tyyssijana on vakiintunut syvälle kulttuuriimme. Eikä se ole täysin väärä käsitys. Intian monimuotoisuus on niin valtavaa, että eri perinteiden on ollut yksinkertaisesti pakko tulla ajoittaan toimeen keskenään. On nähty niin rauhanomaista rinnakkaiseloa, yhteistyötä kuin luovaa sekoittumistakin. On myös mahdollista, että maailman verkon punoutuessa yhä tiiviimmäksi, monet nykyisistä kulttuurien ja maailmankuvien välisistä eroista hioutuvat vähemmän teräviksi. Täysin varmaa kuitenkin lienee, että siinä sivussa tapahtuu lukemattomia yhteentörmäyksiä.

Tarjoaako Yhdeksän elämää jonkinlaisen ratkaisun tähän pattitilanteeseen? Näyttääkö se kultaisen keskitien konservatiivisen kapeakatseisuuden ja päämäärättömän relativismin välillä? Ei. Dalrymplen kuvaamat ihmiset elävät tiiviisti omien maailmankuviensa turvallisten rajojen sisäpuolella kuten me kaikki muutkin. Korkeintaan he näkevät yhteiskunnan muutoksen uhkana edustamilleen perinteille, muistuttaen siinäkin useimpia muita ihmisiä. Heidän maailmassaan vuosisatoja elämää kannatelleet uskomukset ovat korvautumassa länsimaisilla kulutushyödykkeillä, internetin tietotulvalla ja massaviihteellä. Sama muutos on tapahtunut tietysti myös Euroopassa, joskin hitaammin, eivätkä kaikki näe siinä mitään erityisen valitettavaa. Eikä se monilta osin sitä olekaan.

Kuitenkin lukiessani vaikkapa bardista, joka muistaa sanatarkasti ulkoa käsittämättömän pitkän, kokonaisen maanosan historian sisältävän sankarieepoksen, tai kuvanveistäjästä, joka herkeämättömän, lähes yli-inhimillisen keskittymisen vallassa valaa pyhiä pronssiveistoksia vuosisataisten perinteiden mukaisesti, herää minussa auttamatta tunne siitä, että olemme ehkä todella menettäneet jotain, ja että se jokin on pian katoamassa myös muualta.

Yhdeksän elämää ei kuitenkaan maalaile sentimentaalisen ruusuista kuvaa intialaisesta kulttuurista ja sen muinaisista perinteistä. Kastihierarkian epäinhimillistävät vaikutukset ja uskonnollisten tapojen raadolliset puolet ovat teoksessa jatkuvasti esillä, kauhistuttamassa nykyaikaista lukijaa. Silti on paikallaan kysyä, onko monin tavoin vapaampi ja ”rationaalisempi” moderni, yhdenmukaistuva ja materialistinen kulttuurimme kuitenkaan juurikaan vähemmän sattumanvarainen, mielivaltainen, raadollinen, epäinhimillistävä ja väkivaltainen? Ehkä se onkin vain tutumpi meille.